”Paatilla vaan tässä matkustetaan, tuli päivänpaistekin. Hyräillessäin,
soljumme näin, tunne on huolettomin. Niin täyttä onnea koen tääl..”
… saanen jatkaa Jeremy Samsin Washer Woman’s Song -laulua omin
sanoin.
”…Niin täyttä onnea koen tääl Kaupunginteatteril. Mukana olla saan,
näyttelijäharjoittelijanaaaa. Kaislikossa suhisee ja tunne on huolettomin. Niin
täyttä onnea koen tääl…”
Pidemmittä puheitta, aurinkoinen ja
kaislikontuoksuinen tervehdys kaikille. Kuten uudelleensanoittamassani
laulunpätkässä kävikin jo ilmi, olen Kokkolan Kaupunginteatterilla
näyttelijäharjoittelijana rakastetussa klassikkoteoksessa Kaislikossa
Suhisee, roolinani Näätäpomo. Yhteistyössä ovat Keski-Pohjanmaan
kansanopisto ja Centria ammattikorkeakoulun esittävän taiteen
koulutusohjelma (josta minä tulen).
Kaislikossa Suhisee harjoitukset
alkoivat 24. helmikuuta. Tänään 17. maaliskuuta olemme menossa toisen näytöksen
puolessa välissä, ja kovastihan tuo näyttäisi siltä, että menemme ryminällä
loppuun asti. Luvassa siis taistelukohtauksia ja hurjan hilpeää meininkiä!
Päivämme ovat koostuneet aika pitkälti
lauluharjoituksista, kohtausharjoituksista, keskustelutuokioista liittyen
näytelmän teemoihin, ja välillä olemme myös päässeet aloittamaan päivämme
näyttelijä Riku Korhosen vetämällä Suzuki Näyttelijäntyön metodilla.
Meillä on hieno työryhmä, ja koska
näytelmän päätemana on ystävyys, hyvä henki näkyy myös työryhmän sisällä.
Kaikki ovat samanarvoisia, tulivat he sitten ammattikentältä tai opintojen
keskeltä. Ohjaaja Fredi Tammela pitää hyvää huolta jokaisesta työryhmän
jäsenestä.
Toivon mukaan tämän näytelmän nähtyään
moni katsoja kertoo ystävälleen, kuinka tärkeä hän on. Hyvää ystävyyttä ei
kaada välimatka, eivät vastoinkäymiset. Ystävyyden muodostuminen on kuin kaari,
jonka matkanvarrelle kuuluu myös vaikeuksia.
Roolihahmoani, Näätäpomoa, voisi verrata
nykykoulumaailman kiusaajaan. Näätäpomo pyrkii horjuttamaan Jokivarren eläinten
yhteiskunnan harmoniaa. Katsoja voikin löytää Näätäpomosta ja muista Erämetsän
hurjista eläinhahmoista samaistuttavia piirteitä koulu- tai työpaikkakiusaajan
kanssa. Roolihahmoani rakentaessa olen pohtinut paljon koulukiusaamista ja
miksi sitä tapahtuu. Mikä saa kiusaajan tarttumaan niihin ikäviin sanoihin ja
typeriin tekoihin. Ollessani ala- ja yläasteella minua kiusattiin. Siksikin
roolihahmon rakentaminen on ollut mielenkiintoista, koska olen nyt itse nyt
astunut kiusaajan saappaisiin. Olen etsinyt syitä tekoihini, pohtien samalla
minua kiusanneiden henkilöiden motiiveja ja ajatuksia.
Muita näytelmässä esiinnousevia teemoja
ovat seikkailu, koti, vieraanvaraisuus, luonto, seuraamus, valta,
käytöstavat, ikävaiheet, luokkayhteiskunta, vastakohtaisuudet ja mentorointi.
Mutta nyt alkoi kuulostaa siltä, että
Näätäpomon täytyy astua lavalle, joten, nähdään ensi-illassa 25.4.2015!
Lämpimästi tervetuloa kuuntelemaan kaislikon suhinaa.
”On matkojen päässä mun taattoni
maa, sitä hetkeksikään mä en voi unohtaa. Niihin metsiin unissani tempaudun, ne
on mun, ne on sun..”
Henna Linné oman plarinsa (käsikirjoituksensa) ääressä.
Näätäpomo "aikoo syödä" vastanäyttelijänsä!